Päivitetty - update 2.4.2017  


Yhteystiedot - Contact
 

Kati Nieminen
Hämeen Härkätie 3520,
14300 Renko, FINLAND
050- 585 4136
e-mail kati@jattilaisen.com


Jättiläisen kennel löytyy myös Fasebookista
Jättiläisen kennel Facebookissa

 
 

Suomen koirankasvattajat ry:n Kasvattajapalkinto
Suomen koirankasvattajat ry palkinto
Myönnetty Nurmijärvellä 1.3.2014

STD Ry 40v muistamiset,
myönnetty 30.6.2012

STD Ry:n Kasvattajaplanketti nro 16:
Pitkäaikaisesta Tanskandogginrodun eteen tehdystä kasvatus-ja jalostustyöstä.
 

STD Ry:n Juhlamerkki 40v:
Vuosien pyytteettömästä yhdistyksen ja sitä kautta Tanskandoggirodun eteen tehdystä työstä.


Tanskandoggi - Great Dane
 
 

Alkuperäisteos: Champion Dogs Of The World, UK, 1967,
Suomennos: Koirat-Suuri tietokirja, WSOY

Tanskandoggi

Tanskandoggi on monen mielestä upein suurista koirista. Sillä on myös sangen miellyttävä luonne. Se on ystävällinen niitä kohtaan, jotka se tuntee, ja erinomainen vahti, joka pitää tarkkaan silmällä vieraita.

Rodun nimi johtaa harhaan, jos kuvitellaan sen viittaavan rodun kotimaahan. Buffon julkaisi vuonna 1772 ranskankielisen kirjan, jossa rotu esitettiin kehitetyksi pääasiallisesti Tanskassa, ja tästä lähtien se tunnettiin hänen esittämällään nimellä suurimassa osassa Eurooppaa. Saksalaiset eivät kuitenkaan käytä rodusta tätä nimeä, vaan pitävät sitä omanaan nimittäen sitä saksandoggiksi (deutsche dogge).

Nykyinen italiankielinen nimitys alano on kuitenkin historialliselta kannalta katsoen oikein, sillä tankandoggi epäilemättä polveutuu keskiaikaisesta alaunt-rodusta. Sydenham Edwards mainitsi vuonna 1800 ilmestyneessä teoksessaan Cynographia Britannica, että tanskandoggit juoksivat ylhäisten ja mahtimiesten vaunujen edellä, kuten myös jo Chaucer mainitsi Canterburyn tarinoiden "Ritarin kertomuksessa" :

Hänen vaunujensa edellä kulki valkeita alaunt-koiria. Kaksikymmentä tai enemmän, suuria kuin härät, mentäessä metsästämään leijonia tai saksanhirviä.

Tanskandoggien esivanhemmat olivat levinneet varsin laajalle koko Eurooppaan, mutta ensimmäinen maa, joka huomasi hyväksyä nykyisenlaisen koiran puhdasrotuiseksi, oli Saksa, jonka asiantuntijat vuonna 1880 kokoontuivat Berliiniin ja hyväksyivät koiralle rotumääritelmän. Samalla rotu sai saksadoggi nimen. Viisi vuotat myöhemmin Englantiin perustettiin tanskandoggien harrastajien erikoiskerho, mikä aiheutti sen, että koiraa alettiin koko englantia puhuvassa maailmassa nimittää tanskandoggiksi, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetään rotumääritelmänä alkuperäistä saksalaista määritelmää.

Nykypäivien saksalaiset asiantuntijat hyväksyvät käsityksen, että 1600-luvulla saksalainen ylhäisö käytti apuna metsästyksessä englanninmastiffeja ja nämä tunnettiin nimellä englannindoggi. Kun Eglannista tuotuja mastiffeja risteytettiin paikallisten samantyyppisten koirien kanssa, saatiin aikaan (vanha) saksalainen metsäkarjukoira, josta tanskandoggi polveutuu jotakuinkin varmasti.

Kuten kaikki muutkin suuret koirat tanskandoggi vaatii huolellista ja monipuolista opetusta pennusta alkaen, runsasta ja vaihtelevaa ravintoa, sekä riittävästi liikuntaa myös vanhempana.
Rotu on hyvin suosittu Intiassa. Runsas tanskandoggikanta on myös Alankomaissa, Englannissa, Italiassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Jo 1880-luvun lopussa tuotiin Suomeen tanskandoggeja, useimmiten Saksasta. Eräs tämänrotuisen koiran omistaja oli koiraharrastuksestaan tunnettu tehtailija A.E.Serlachius Mäntästä. Aina ensimmäiseen maailmansotaan asti rodun edustajia oli varsin vähän näyttelyissä, mutta harrastusta sitä kohtaan oli, koska kantaan toisinaan tuli uutta verta, usein Tanskasta. Vain vähän yksilöitä selvisi sotavuosien ja niiden jälkeisen ajan ruokapulasta.

Vuoden 1925-27 merkitsivät rodulle käännekohtaa maassamme. Kaksi urosta ja kaksi narttua oli hieman aikaisemmin tuotu Saksasta, ja kantakoirina käytettiin pääasiallisesti näitä. Johtavaksi kenneliksi kohosi von Aulendorf-kennel. Sen omisti teknikko Edmund Natunen, joka muutamaa vuotta myöhemmin otti uuden kennelnimen Edmundtopp. Hän hankki Saksasta erinomaisen harlekiini-värisen uroksen Prinz von Binderin, josta tuli siitoksen keskeinen hahmo. Kennel jatkoi toimintaansa aina talvisotaan saakka.

1920-luvulla ei kiinnitetty väriseikkoihin sanottavaa huomiota, vaan koiria paritettiin väreistä välittämättä. Tällöin syntyi merkillisiä väriyhdistelmiä- esimerkiksi harmaita koiria joilla oli keltaiset jalat-, jollaisia nykyisin pidettäisiin hirvittävinä virheinä. Vasta 1930-luvun taitteessa värien periytyminen selvitettiin ja annettiin suositukset väriryhmistä, joiden ksken paritukset olivat suositeltavia, koska näistä saataisiin varmimmin nykyisin tunnetut ja hyväksytyt värit.
1930-luvulla kasvattajia oli monia. Neiti Siiri Sunell de Morny-kennel toimi merkittävällä tavalla peräti parikymmentä vuotta. Siihen hankittiin ajoittain uutta verta Saksasta. Vuonna 1935 syntyi von Breitenfield-kennel, johon tuotiin Saksasta useita harlekiini-värisiä koiria. Kennelin omistaja oli neiti Maria Åkerblom, joka muutaman vuoden kuluttua otti uuden kennelnimen av Ros-Loge Helsingin Meilahdessa sijaitsevan talonsa mukaan. Av Ros-Loge kennel on yhä, lähes kolmenkymmenen vuoden kuluttua, suurimman tanskandoggikennelin maineessa. Tosin harlekiinit eivät enää ole pääasiallisina kasvatuksen kohteina, vaan siniset, mustat ja keltaiset koirat ovat tulleet enemmistöksi. Viime aikojen huomattavimmat näyttelytulokset ovat olleet Garvin ja Hannibal av Ros-Logella, jotka ovat saavuttaneet kansainvälisen ja pohjoismaisen valioarvot.

Viime sodan jälkeisen ajan merkittäviä kenneleitä oli tiikerivärisiin keskittynyt von Hippo-kennel, johon vuonna 1948 syntynyt pentue oli loistava-neljä valiota: uros Mongol sekä narttu Maina, Mana ja Mona.

1960-luvulla kasvattajiin liittyi rouva Eini Valaste, jonka Sivord`s - kennelissä on syntynyt moni valio siitä huolimatta, että pentueita on ollut vain muutama.

 
ylös - top