Päivitetty - update 2.4.2017  


Yhteystiedot - Contact
 

Kati Nieminen
Hämeen Härkätie 3520,
14300 Renko, FINLAND
050- 585 4136
e-mail kati@jattilaisen.com


Jättiläisen kennel löytyy myös Fasebookista
Jättiläisen kennel Facebookissa

 
 

Suomen koirankasvattajat ry:n Kasvattajapalkinto
Suomen koirankasvattajat ry palkinto
Myönnetty Nurmijärvellä 1.3.2014

STD Ry 40v muistamiset,
myönnetty 30.6.2012

STD Ry:n Kasvattajaplanketti nro 16:
Pitkäaikaisesta Tanskandogginrodun eteen tehdystä kasvatus-ja jalostustyöstä.
 

STD Ry:n Juhlamerkki 40v:
Vuosien pyytteettömästä yhdistyksen ja sitä kautta Tanskandoggirodun eteen tehdystä työstä.


Tanskandoggi - Great Dane
 
 

KOIRAKIRJA, Yrjö Ylänne, 1948, Otava

Tanskan Doggi, Grand Danois, Saksan Doggi, Ulmin Doggi

Tanskan doggi on suuri ja uljas koira, joka on levinnyt kautta maailman. Meillä Suomessakin se on saavuttanut paljon ystäviä, ja viime vuosien näyttelyissä se on muodostunut verrattain suurilukuisen luokan. Rodun omistamisesta kiistelee kaksi maata, Tanska ja saksa. Saksassa väitetään kiven kovaan, että sen alkulähde on Saksassa. Sen takia ei siellä siedetä sellaisia nimityksiä, jotka viittaavat johonkin muuhun mahdollisuuteen, vaan sanotaan koiraa ainoastaan Saksan Doggiksi, Deutsche Dogge. Tanska puolestaan pitää kiinni yhtä tiukasti omistusoikeudestaan, ja sen puolelle kallistuvat muut kennelmaat, joissa rotu yleensä tunnetaan Tanskalaisen Doggin nimellä, molemmissa maissa on rotu ollut jo pitkät ajat tunnettu, ja molemmissa harrastetaan sen jalostusta pontevasti ja samoja suuntaviivoja noudattaen. Usein nimitys Ulmin Doggi tarkoittaa alunperin saksalaisten siniharmaata värimuunnosta.

Alkujuurena tanskan Doggissa arvellaan olevan jonkin Englannin mastiffin kaltaisen koiran, joita vanhat germaanit aikoinaan toivat mukanaan Saksaan ja Tanskaan. Nykyinen jalo ulkomuoto on kuitenkin tuloksena sittemmin tapahtuneista monista ristisiitoksista, joissa tärkeintä osaa ovat näytelleet Englannin vinttikoira ja Englannin mastiffi. Muuten on rotu esiintynyt samanlaisena jo parin sadan vuoden ajan.

Alkujuurena tanskan Doggissa arvellaan olevan jonkin Englannin mastiffin kaltaisen koiran, joita vanhat germaanit aikoinaan toivat mukanaan Saksaan ja Tanskaan. Nykyinen jalo ulkomuoto on kuitenkin tuloksena sittemmin tapahtuneista monista ristisiitoksista, joissa tärkeintä osaa ovat näytelleet Englannin vinttikoira ja Englannin mastiffi. Muuten on rotu esiintynyt samanlaisena jo parin sadan vuoden ajan.

Kun eurooppalaiset ruhtinat halusivat itselleen erikoisen suuria ja raskaita koiria, he hankkivat hoveihinsa Tanskan Doggeja, ja näin levisi rotu jo aikaisin kaikkialle Eurooppaan. Mainittakoon, että Bismarck oli erityisesti mielistynyt näihin uljaisiin koiriin. Monet hänen puheilleen päässeeet henkilöt pelkäsivät enemmän hänen kammottavasti tuijottavia doggejaan kuin suurta kansleria itseään. Eräässä kanslerin ja Venäjän pääministerin Gortsakovin välisessä kiivaassa väittelyssä toi viimeksimainittu ajatuksensa julki liian eloisin kädenliikkein. Silloin kanslerin tanskalainen ystävä Tyras, joka luuli vieraan uhkaavan hänen isäntäänsä, juoksi Gortsakovin luo ennekuin Bismarck ennätti puuttua asiaan ja heitti venäläisen valtiomiehen ilman muuta maahan.

Tanskan Doggin luonteesta ovat asiantuntijat eri mieltä. Toiset kehuvat sitä älykkääksi, oppivaksi ja uskolliseksi, kun taas toiset pitävät sitä luonteeltaan epäluotettavana ja vihaisena.

Grand Danois on melkoisen kookas, rakenteeltaan voimakas, mutta samalla siro, ja sille ominaista on sen ylpeä ryhti ja käynti. Pää ja kaula ovat pystyasentoiset. Koira tekee voimakkaan, eloisan ja siron vaikutuksen.

Tanskadogin uljaita edustajia, Englantilaiseen tapaan typistämättömät korvat

Mitä suurenpi koko, sitä parempi, kunhan vain ruumiinrakenne on sopusuhtainen. Uroskoiran lapakorkeus ei saa olal alempi kuin 76sm- kernaammin 80 ja ylikin. Narttu ei saa olla matalampi kuin 70 sm - mielummin 75sm tai enemmän. (saksalaiset mitat: uroksen lapakorkeus ei pienempi kuin 78 sm, mikäli mahdollista 82sm. Narttujen ei pienempi kuin 72sm).

Pää on kuiva ja jalopiirteinen, pitkä, mielummin korkea ja kapea kuin lattea. Otsassa on selvä otsauoma, ja otsapenger on jyrkkä. Edestäpäin katsoen ei pää ole sanottavasti leveämpi kuin voimakkaasti kehittynyt kuono-osa. Leuat ovat vahvat. Nenä on suuri ja nenänselkä heikosti kaareva, melkein yhtä leveä juuresta kuin kärjestä, sivusta katsoen suora. Huulet eivät ole paljon riipuksissa, ja suupielissä on selvä poimu. Alaleuka ei saa olla eteenpäin työntynyt eikä taaksepäin vetäytynyt. Kuonon, mitattuna kärjestä otsapenkereeseen, tulee olla yhtä pitkä kuin pään takaosa niskakyhmystä otsapenkereeseen. Silmät ovat keskikokoiset, pyöreät. Ilme tarmokas.

Korvat ovat keskikokoa ja korkealla kiinni, joko typistetyt tai typistämättömät.
Kaula on pitkä, vahva, kauniisti kaareva ja vailla irtonahkaa.
Etujalat ovat vahvat, eivät sisään-eivätkä ulospäin kääntyneet. Lavat ovat vinoasentoiset, kiinteät, olkavarsi lihaksikas ja suora.
Käpälät ovat pyöreät, eivät ulos-eikä sisäänpäin kääntyneet. Varpaat ovat tiiviisti toisiinsa painautuneet, kaarevat. Kynnet hyvin vahvat ja niinikään kaarevat.
Rintakehä on syvä, hieman kaareva ja tilava. Vatsa melkoisen korkealle vetäytynyt.

Selkä ei ole pitkä eikä lyhyt, ja sen pituuden sekä lapakorkeuden tulee olla sellaisessa suhteessa toisiinsa, että koira näyttää neliömäiseltä. Lanne on voimakas ja hieman kaareva, lantio lyhyt sekä ajatuksen verran viettävä, muodostaen siten kauniin yhtymäkohdan hännälle.

Valio Altesse de Morny, omistaja Birger af Forselles, Munkkiniemi

Takajalkojen reidet ovat pitkät ja lihaksikkaat, kinnerkulma kiverä. Pihtikinttuisuus ja länkisäärisyys ovat suuria virheitä. Kannuksia ei siedetä.
Häntä on tyveltään vahva ja päättyy ohueen kärkeen, joka ulottuu hieman kinnernivelen alapuolelle. Kun koira on liikkeessä, se kantaa häntäänsä selkäviivan korkeudella, kärki hivenen verran ylöspäin taipuneena. Tavallinen ja ruma vika on ongenkoukkumaisesti taipunut häntä. Hännän typistäminen on kielletty.
Karvapeite on lyhyttä, tiheää ja hienoa. Hännän alaosassa se ei saa olla pitempää kuin muissa ruumiinosissa.
Vain puhtaita värejä sallitaan. Haluttuja värejä ovat erivivahteiset keltaiset. Yhtä kysyttyjä ovat tiikerikarvaiset, lakanmustat ja siniset koirat. Viimeksi mainitulla saa olla aivan pieniä valkoisia merkkejä rinnassa ja jaloissa, mutta paremoi, ellei niitäkään ole. Edelleen tavataan puhtaan valkoisia koiria, joilla on kirkkaanmustia laikkuja. Niitä sanotaan harlekiii-tai tiikeridoggeiksi. Jotta värien puhtaus säilyisi, ei niitä saa parittaa toisenvärisillä yksilöillä. Yksivärisillä koirilla saa kernaasti olla tumma naamari ja musta "ankerias" selässä. Niillä tulee olla tummat silmät, mutta harlekiinidoggilla ovat sallittuja eriväriset, jopa herasilmät.

 
ylös - top