Dafne tuli minulle 8 viikon ikäisenä uskomattoman suloisena
nyyttinä. Pienestä pitäen dafne on ollut pidättyväinen
vieraita kohtaan, mutta mielestäni lojaalimpaa kumppania saa kyllä
etsiä!
Dafne tuli m inulle harratse-ja kotikaveriksi. Ensimmäisenä
dogginani hän on ollut prototyyppi minulle. Olemm eharrastaneet
kaikenmoista: hakua, jälkeä, raunioita, tokoa. Maalimies hommat
jäivät pian leikeistä pois, sillä neiti ei välittänyt
maalimiehistä saatika heidän herkuistaan. Dafne kyllä
etsii malimiehen ja heti heidät nähtyään palkitsee
itsensä hepulirinki-juoksulla.Pienenä Dafnea ei juurikaan
herkuilla hokuteltu, maksamakkarakin oli out.
Mätseissä kävimme myös pyörähtämässä
ja Dafne voittikin Jättiläisen kennelin AKTIIVI pokaalin vuonna
2002.
Aktiivi harrastuksiin kuului maalla asuessa, suo-ojissa juoksu sekä
naapurin lantalaan karkailu. Dafne varmaan luuli pystyvänsä
tyhjentämään lantalan syömällä.
Lempileluja ovat ehdottomasti vinkusiili ja köydet. Huomiota hakiessaan
voi Dafne vinguttaa siiliä reittä vasten minuutteja, samalla
tuijottaen silmiin anovasti "heitä tää jo!"
Dafnella on myös oma uneenjohtava rapsutuskohta korvassa. Halipulaisena
otuksena hellyys ja lähellä olo kuuluvat jokapäiväiseen
eloon. Lempileikki on vetoleikit ja lelujen etsiminen piilosta, sekä
"LILLI:n" (toinen doggini Jättiläisen Esikko) kanssa
remuaminen. Omalla sohvalla köllöttely on myös ihan jees.
Dafne on ollut mukana monessa elämänvaiheen muutoksessa ja
sopeutunut aina yhtä hyvin. Maalta kaupunkiin muutto kauhistutti
varmasti emäntää enemmän kuin Dafnea. Vanhemmiten
Dafnesta on tullut arvokkaan rauhallinen, vaikka hepulikohtauksia tuleekin
päivittäin.
Hauskimman lausahduksen olen kuullut MERLE väristä, jonka
sanoi vanha harmaahapsinen rouva kaupungilla. Dafne oli silloin noin
4 kuukautta vanha. Rouva käveli ohitsemme rollaattorin kanssa ja
pysähtyi ja kääntyi päivittelemään:
" Kuinkas vanha tuo sinun dalmatialainen on, kun se on jo noin
HARMAANTUNUTKIN?".
|