Kati Nieminen
Hämeen Härkätie 3520,
14300 Renko, FINLAND
050- 585 4136
e-mail kati@jattilaisen.com
Jättiläisen kennel löytyy myös Fasebookista
Suomen koirankasvattajat ry:n Kasvattajapalkinto
Myönnetty Nurmijärvellä 1.3.2014
STD Ry 40v muistamiset, myönnetty 30.6.2012
STD Ry:n Kasvattajaplanketti nro 16: Pitkäaikaisesta Tanskandogginrodun eteen tehdystä kasvatus-ja jalostustyöstä.
STD Ry:n Juhlamerkki 40v:
Vuosien pyytteettömästä yhdistyksen ja sitä kautta Tanskandoggirodun eteen
tehdystä työstä.
Omistajilta / from owners
I-pentue/litter
Jättiläisen Indira
B'Seba "INDI"
Indi oli jo pentuna hyvin energinen, iloinen pikku sähläri
ja sama meno jatkuu edelleen vaikka ikää on jo melkein 3 vuotta!
Junnuna neidin bravuuri oli sisustaa koti uuteen uskoon äipän
ollessa töissä. Siinä touhuillessa meni muutama sohva
ja nojatuoli + lukuisia "pikku-asioita". Ei siinä mitkään
kongot ja muut hömpät "puuhalelut" kiinnostanut
kun oli tarjolla jotain paljon haasteellisempaakin tekemistä. Ei
ole ihan pikku työ repiä sohva kappaleiksi kahdeksassa tunnissa!
Tavaroiden ohessa isosisko Iita ja Isoveli Uno (maatiaiskisut) saivat
myös lievää sokkihoitoa Indin järjestäessä
päiväohjelmaa :) He eivät oikein ymmärtäneet
minkä takia kotirauhaa oli tullut rikkomaan tuollainen hönö
lerppakorva joka varasti jopa ruuat aina kun silmä vältti!
Vaikka taipumusta "lievään" sähläämiseen
onkin niin kyllä malttiakin löytyy, siis vain jos neitiä
sillä hetkellä sattuu kiinnostamaan. Esimerkiksi Flyball on
yksi Indin lemppari harrastuksista: saa luvan kanssa pomppia ja fiilistellä
pallon kanssa. Tokossa taasen tehdään just niin paljon ku
kiinnostusta sillä hetkellä sattuu olemaan ;) Näyttelyissä
pyörähdettiin muutaman kerran pentuna, mutta se ei ollut meidän
mieleen.
Toisista tytöistä Indi ei pahemmin välitä (tahtoo
yksin loistaa ainoana prinsessana!) mutta pojat on kivoja! Ainakin Hessu
ja Bruno, jotka ovat Indin bestiksiä :) Niiden kanssa saa kirmata
tuhatta ja sataa pitkinpoikin. Ja sehän vasta kivaa on kun vauhtia
riittää, ja vaarallisia tilanteita! ;)
Kotona Indi pitää hyvin tarkasti huolen sittä, ettei
äiti vahingossakaan pääse hukkumaan. Perässä
pitää kävelle ja liikkeitä seurata. Ja yleensä
myös on kiva olla apuna erilaisisssa askareissa. Nenä siis
pitää tunkea joka paikkaan ja koko ajan pitää olla
tilanteen tasalla.
Vaikka Indi energinen tyttö onkin, niin kyllä rentoutuakin
osataan. Metsälenkin jälkeen on aivan ihanaa ryömiä
omalle sohvalle lepuuttamaan. Joskus Uno tulee kaveriksi ja sillon alkaa
kyllä tuntumaan ahtaalta mutta asiaan ei kyllä ole mitään
sanottavaa kun isoveli on kyseessä.
Indi toi tullessaan kyllä PALJON hauskoja ja hyvinkin koomisia
hetkiä! Ja mikä tarkeintä, hän on perheenjäsen
joka päivittäin yllättää ja ilahduttaa doggimaisilla
tempauksillaan ja omalla JÄTTIMÄISELLÄ persoolla!
Spotti se nimi oli alussa, mutta muuttui käytössä Potiksi. Tyynen toisen pentueen tytär, joka jäi minulle kotiin
edustamaan ensimmäistä mantteli väristä doggiani. Hyvin edustikin, Potista kasvoi kaunotar ja hänestä tulikin Suomen
tanskandoggi Ry:n pentupisteissä vuonna 2005 vuoden paras pentu kaikissa väreissä. Tehden näin manttelivärisenä historiaa,
ensimmäistä kertaa.
Potissa on riittänyt aina toimintakykyä jos vaikka mihin, nuoruusaikoina uiminen oli kova juttu. Juokseminen ja kaahotus taisi olla
samalla suosikki viivalla. Nyt tässä yhdeksän ikävuoden kynnyksellä tuo vauhti on ehkä hivenen rauhoittunut, mutta
kyllä nuo super leveät reidet edelleen ovat joulukinkun veroiset. Naama ja raajat "harmaantuvat", ikää tulee ja Potista
on tullut vanhoilla päivillä talouden leppoisa johtajakoira. Vaikka noista johtajahomista niin perusta, ei vain ole ketään
muutakaan ollut siihen pestiin vanhojen nukkuessa pois virasta. Ruoka ja loikoilu sohvalla on lempipuuhia. RUOKA erityisesti.
Kaikkiaan ollut kyllä hyvin helppo koira koko ikänsä, joskus ehkä hieman jääräpäinen. Mutta
melkoisen miellyttämishaluinen. Kahden pentueen emänä, osoittanut vankkaa emäviettiä ja hoitanut pentunsa
vaikeuksienkin takia erinomaisesti (Potin toinen synnytys oli koitua sen kohtaloksi, keisarinleikkauksessa repesi kohtu joka jouduttiin
poistamaan voimakkaan vuodon takia, tästä seurasi sitten kaikkea ylimääräistä).
Talouden tämän ajan ainoa eläkeläinen, joka makoilee tyytyväisenä Pottimaiseen tapaansa takajalat taaksepäin.
Tämä taito on myös "peritynyt" Potin jälkikasvustoon.
Ainoa pahe on liiaksi haukkuminen, joka lisääntyi tai sanotaanko paheni toisen synnytyksen vaikeuksien myötä.
No vanha haukkuu, ei mahda mitään. Komentaa mennen tulleen vieraat ja omankin väen, jos siltä tuntuu. Lampaat myös,
vaikka varmasti tietää ettei sitä tarvitse tehdä. Äänekäs wanharouwa, jolla on omat mielipiteensä.