Vinskikin alkoi aikuistua, kun saimme omaksemme hänen oman poikansa Miron(jonka väri on tietty mantteli). Pikkuinen Miro tuli meille alkuvuodesta 2005 likimain parin kuukauden iässä, kolmanneksi koiraksi ja toiseksi dogiksi(J. Finlandian jälkeen). Kovapäinen Miro(jota Kati kuvaavasti kutsui penntulaatikossa jo junkkariksi/juntti/jääräpää)oli ja on edelleen vielä kohelimpi kuin Vinski ja muutenkin melko päätön menijä ollut pienestä asti. Ja siksi erinäiset naarmut ja ontumiset ym. vastaavat olivat arkipäivää alusta alkaen(eikä loppua näy vieläkään). Toisin kuin Vinski, Miro ei 'tuhonnut' paikkoja yltympäriinsä vaan kulutti energiansa pääosin syömällä kaikenlaista sukista ja kengistä lähtien(siis useat sukat huuhtoutuivat pienen pojan läpi roskikseen). Hyvällä ruokahalulla varustettu poika kasvoi nuoruudessaan kovaa vauhtia ja saavutti 90 korkeuden alle vuoden iässä. Tässä vaiheessa hänestä olikin Vinskille jo kovasti seuraa ja isä ja poika taistelevat leikkisästi päivät pääksytystään, monesti juosten ympäri pihaa ihan juoksemisen ilosta. Miro on myös innokkaampi vedeneläjä(vaikka ei mikään vesipeto olekaan), mutta muuttomme järvenrannalle on edesauttanut hänen vesileikkejään, jossa keppiä noudetaan suurella riemulla.

Ja muutama kuva perään...