Päivitetty - update 2.4.2017  


Yhteystiedot - Contact
 

Kati Nieminen
Hämeen Härkätie 3520,
14300 Renko, FINLAND
050- 585 4136
e-mail kati@jattilaisen.com


Jättiläisen kennel löytyy myös Fasebookista
Jättiläisen kennel Facebookissa

 
 

Suomen koirankasvattajat ry:n Kasvattajapalkinto
Suomen koirankasvattajat ry palkinto
Myönnetty Nurmijärvellä 1.3.2014

STD Ry 40v muistamiset,
myönnetty 30.6.2012

STD Ry:n Kasvattajaplanketti nro 16:
Pitkäaikaisesta Tanskandogginrodun eteen tehdystä kasvatus-ja jalostustyöstä.
 

STD Ry:n Juhlamerkki 40v:
Vuosien pyytteettömästä yhdistyksen ja sitä kautta Tanskandoggirodun eteen tehdystä työstä.


Omistajilta / from owners
L-pentue/litter
 
Jättiläisen Lappland v Saxony "RENO"

My pleasure! So lovely to go back and look at the photos J

After many months of waiting Reno finally arrived in South Africa! It was a very long flight, but he stepped out of the box, said “Hi” and then had a big pee! It was like he had always been here.

From the first day he has been such a wonderful boy. So sweet, obedient and such an affectionate boy – this is all thanks to the effort and care that Kati puts into her breeding and the raising of her puppies. He is such a darling boy and I am very thankful to Kati for such a special boy.

 
Jättiläisen Lutukka "IINA"

Olen siis Iina, Jättiläisen L-pentueesta, Ihanan Siirin jälkeläinen. Lempinimiäni on mm. Iinuli, Tiinuli, Iinuska, Kultavauva ja Neiti (sillon ku mami on vihanen).

Rakastan kaikkia ja kaikkea. Mami aina sanoo, että mulla on muka jotkut vaaleanpunaiset lasit päässä!? Ne sit kuulemma jossain vaiheessa tippuu, mut kait ne olis jo tässä menossa tippunu...

Suurin intohimoni on juokseminen ja erityisesti hyppiminen. Jos en pääse vapaana juoksemaan ympäriinsä, niin silloin joudun hyppimään paikallani. Olenkin saanut takalisto-lihakseni hyvin kehittymään juuri tällä keinolla. Kaikista muista ihmisistä pomppimiseni on aina niin huvittavaa, mutta mami ei aina näistä pompuista niin riemuitse.

Ehdottomasti parasta on kuitenkin toisen koiran kanssa telmuaminen. Siihen en väsy ikinä! Leikkikaveriksi minulle käyvät kaikki, jotka vaan haluaa. Olenkin kuulemma todella sosiaalinen yksilö, välillä vaan vähän liiankin sosiaalinen. En mä kyllä ymmärrä mitä pahaa siinä on, kun elämä nyt vaan on niin ihanaa.

Viime kesänä tutustuin yhteen lehmäänkin ja se olisi kovasti halunnu leikkiä mun kanssa, mutta meillä oli aita välissä. Vaikka ei se lehmä osannu kyllä yhtään hyppiä, vaikka mä näytin mallia. Se vaan haisteli ja tuijotteli. Se kyllä tuli aina juosten mun luo, kun meinin aidan viereen!

Olen päässyt myös esiintymään muutamissa koiranäyttelyissä. Niissä on ehdottomasti parasta kavereiden tapaaminen. Aina aluksi menen ihan onnesta sekaisin, kun ympärillä on niin paljon muita koiria, enkä tiedä mihin sinkoilisin. Ipana-kurssin kävin myös aikoinani ja arkitottistakin vähän. Mami tekee vuorotöitä, eikä se oikein pääse mihinkään viemään mua säännöllisesti. Niin me ollaan sit enemmän itseopittu kaikkee. Ja kyllähän mä kaikki sen komennot sun muut hyvin ymmärrän, mutta ei kai niitä nyt aina jaksa heti noudattaa, jos on jotain muuta tärkeempää just sillon.

Kotioloissa haluan aina osallistua kaikkeen. Vahdin mm. vessapaperirullan tyhjentymistä, ettei vaan kukaan heitä sitä rullaa roskiin, kun mun homma on tyrkkästä se nenällä pois telineestä ja repiä. Välillä tyrkin sitä rullaa vaikkei se olis tyhjäkään. Olen myös astianpesukoneessa olevien astioiden esipesijä. Tarvitsen myös paljon hellyyttä ja haleja. Jos halipula iskee, tungen jonkun syliin. Osaan myös istua nätisti sohvalla siten, että jalat on sohvan ulkopuolella ja pylly vaan sohvalla. Se kun ei mun mielestä ole varsinaista sohvalla oloa....;)))))

 
 
 

ylös - top