Jättiläisen Myrna aka Pikku-Myy, tai kavereiden kesken ihan
Myrna vaan on tämän harlekiinineitosen nimi. Myös lausahdus
”Myrna p*k*le” on teini-iän myötä tullut tutuksi
tälle neitoselle. Myyn tulo meidän laumaan oli hyvin odotettu
tapahtuma. Myyn isä Noppa oli vienyt sydämeni jo silloin kun
asui kansamme Suomeen saavuttuaan. Elämäntilanteiden vaihtumisen
myötä, myös Noppa etsi itselleen pysyvän kodin. Kun
sitten elämätilanteeni rauhoittua ja koti maalta löytyi,
oli tilaa vielä yhdelle. Myytä odottaessa tähtäimessä
oli edelleen puhdas harlekiiniväri, jonka kanssa pääsisi
näyttelyitä kiertelemään. Mukaan oli myös tullut
uusia vaatimuksia luonteen puolesta, sillä Lilli (BH Jättiläisen
Esikko) oli vahvasti siirtänyt intohimojani harraste puolelle. Seuraavan
koiran tuli omata aktiivisen luonteen lisäksi miellyttämishalua
ja ongelmanratkaisukykyä. Myyn emän omistaja joutuikin vastailemaan
miljoonaan kysymykseen ja pohdintaan…kiitos Eerikalle rehellisistä
ja selvittävistä sähköposteista!! Ja ennen kaikkea
kiitos kärsivällisyydestä!
Myy on lunastanut paikkansa laumassa kiitettävällä tavalla.
Se on todella paljon erilainen kuin aikaisemmat koirat, ja osaksi juuri
sen vuoksi niin haasteellinen. Se on pienestä pennusta asti ollut
erittäin määrätietoinen, kuitenkin ohjaajapehmeä
ja miellyttämisenhaluinen. En tiedä mitä geenejä
sieltä pohjalta kumpuaa, sillä ongelmaksi asti on tullut Myyn
halu ja kyky käyttää nenää. Katsekontaktin
opettelukin sai aivan uusia piirteitä kun koiran nokka painuu aina
kohti maata. Toinen suurin eroavaisuus vanhempiin koiriin verrattuna
on Myyn moottori. Vanhemmilla koirilla pentuna se moottori oli se turboahdettu,
ne vetivät reikäpäässä pari tuntia ja sitten
nukkuivat päiväunet. Myyn moottori on viritetty diesel. Kun
Myy aamulla herää se menee samaa tasaisen tappavaa vauhtia
koko päivän kunnes illalla käy yöunille. Se ei edes
pentuna nukkunut pentujen päikkäreitä, eikä pitänyt
siestaa. Neitosen kanssa ollaankin väännetty yhden jos toisenkin
kerran, että nukutaankos sen päiväruuan jälkeen
vai ei…
Myyn lempitouhuja on myyräjahti ja kuoppien kaivelu, neiti tykkää
myös lotrata vedessä, mitä kuraisempaa vettä, sen
parempi. Myös keppien kantelu sekä niiden syöminen on
TOP5 listalla. Samoiten neiti on kunnostautunut syömään
kaikki ruusupensaat…tässä Myy onkin onnistunut täyden
kympin arvosta, tontilla ei nimittäin ole enää yhtään
yli 5cm korkeaa ruusupensaan oksaa. Myyn kasvu on ollut vaikeaa ja näyttely
tournee antaa vielä odottaa itseään. Toivon kovasti että
neitosen kanssa päästäisiin vielä kehiä kiertämään,
mutta toisaalta harrastepuolella riittää sarkaa jos missikehät
antavat odottaa itseään. Myy on pienen ikänsä aikana
ehtinyt sukeltamaan jo koiratanssin, tokoilun sekä agilityn saloihin.
Tulevaisuus näyttää miten pitkälle tulemme pääsemään,
toiveita on, mutta riittääkö ohjaajan taidot. Noh, se
onkin jo luku sinällään.
|