Kennel Jättiläisen

Omistajilta / from owners

S-pentue/litter

Jättiläisen Sinililja "SIIRI"

Olen siis Siiri, kutsuvat minua myös sirppanaksi, sirpulaksi, sirpaliisaksi ja rutuksi. Olen myös sangen etevä siinä, että saan isäntäväen liittämään nimeni eteen ärräpäitä.... :D (ja toisinaan emäntäni osaa loukata minua sanomalla mäyräkoiraksi tai puudeliksi!)

Muutin Rengosta Pälkäneelle vappuna 2008 rivitaloasuntoon ja hurmasin heti koko taloyhtiön. Kun muutimme uuteen omakotitaloon syksyllä 2009, jäivät vanhat naapurit kaipaamaan lähinnä minua... Osa heistä on alkanut lenkkeillä uuden kotimme lähimaastossa törmätäkseen minuun. Että niin lähtemättömän vaikutuksen teen muihin!

Rakastan ihmisiä ja rapsuttelua, mutta vain jos isäntäväkeä on paikalla. En ole aggressiivinen enkä vihainen, mutta vartioin kotiani ja isäntäväkeäni. Paras ystäväni kotona on 2005 syntynyt poika, välillä menetän hermoni ja silloin liiskaan kaverin itseni ja seinän väliin enkä hievahda mihinkään ennenkuin käsketään... Mitäs ärsytti.. :D
Olen erittäin aamu-uninen ja nukkuisin helposti ainakin kymmeneen asti aamuisin, mutta joudun valitettavasti asumaan perheessä joka käy töissä ja silloin minut pakotetaan aamupissalle 6-8 välillä. Teenkin tarpeeni silloin toinen silmä kiinni puoliunessa ja menen takaisin nukkumaan, eli selälleni petiini ja jalat kohti kattoa. zzZZzzZZzZZzzz.

Viihdyn sylissä ja tykkään halailla, varsinkin emäntääni. Ja varsinkin silloin kun se ei halua halia. Haha.

Kesäisin rakastan ylikaiken olla mökillä vapaana koirakavereideni kanssa, juoksemme aamusta iltaan pitkin maita ja mantuja ja välillä käymme järvessä uimassa. Talvella tykkään olla isäntäni kanssa jäällä, mutta vain jos minulle puetaan toppatakki, en pidä kylmästä (siinäkin asiassa emäntäni kaltainen!)

Emäntäni väittää, että minulla on jouset jaloissa, sillä liikun paljon pomppimalla. Väittää että olen kuin tikru nalle puhista. Pah. Hyppiminen on vain niiiin ihanaa!! Miksi suotta kulkea normaalisti kun voi myös hyppiä?
Emäntäni väittää minua toisinaan myös Dumboksi korvieni vuoksi, jonain päivänä yllätän sen ja korvien ja pomppujen yhteistyöllä lähden lentämään!! Siinähän on sitten.

Olen suureksi avuksi kotona kaikessa, jos joku pesee vessaa niin menen mukaan. Jos joku tekee voileivän niin silloin varsinkin menen mukaan. Ja imurointi, oi imurointi! Murisen ja räyhään imurin suulakkeelle ja hyökkäilen sen kimppuun. En minä oikeasti pelkää, mutta se on niin kovin mukavaa. Minun mielestäni siis.

Rakastan myös autoilua, jos auton ovi aukeaa niin minähän menen, ei väliä onko pieni 2paikkainen urheiluauto, normaali henkilöauto tai pakettiauto.
Olen kuolannut emäntäni autosta niskatyynyt, siitä se jaksaa mutista aina välillä, mutta olisi miettinyt ennenkuin otti tanskandogin!!

Olen siis kaikenkaikkiaan aivan rakastettava pakkaus!

Nyt on kiire lähteä iltalenkille haukkumaan naapurit (niitä on aina yhtä hauska pelotella normaalia kumeammilla haukahduksillani, haahaa!)

Jättiläisen Salix "SEBU"

Jättiläisen Salix eli kotoisasti Sebu Sebastian tuli ja valloitti kotini vappupäivänä 2008. Kotiini tuli kodintuholainen ja itsepäinen riiviö, vaikkakin myös reipas, avoin ja kekseliäs pentu. Tämä oli ensimmäinen koira, joka mulla on oikeasti tuhonnut paikkoja kotona ja se oli mulle aivan uutta se!Hampaita kokeiltiin niin seiniin kuin kalusteisiinkin, tassuja oviin ja ovien pieliin. Meni siinä sitten muutamat kengätkin ja kalusteiden nurkkia. Onneksi ei sentään kaapinu sohvaa rikki!Seinät paikattiin ja maalattiin kertaalleen kun hampaiden vaihtuessa seiniä käytettiin ikenien rapsutukseen, eikä luita!Kaikki tämä alle vuoden ikäisenä!Huonekaluissa tosin vielä näkyy jäljet muistona siitä, mitä joskus on koiruus touhunnu.

Jo alusta asti Sebu osoitti olevansa hyvinkin monitaitoinen tassukoira, sillä niitä käytettiin mielellään myös kaivamiseen pihalla. Ensimmäisen kesän aikana istutuksia ei paljon ollut mitä kaivella, mutta nurmikosta löyty kolo jos toinenkin. Toisena kesänä oli pihamaata laiteltu tuomalla iso määrä multaa kukka- ja pensasistutuksia varten. No tietenkin mullat lensi ja sai kaikki perennaistutukset kyytiä ja niitä laitettiin kerran jos toisenkin uudelleen maahan. Mitäs sitten pensasaita? No sen päälle tietenkin hypittiin ja mitäs muutakaan kuin oksat poikki... uudet pensaat siis hankintaan. Kaikesta huolimatta pojasta on kehittynyt mitä mainioin harraste koira. Koira joka pystyy aika kivasti itsenäiseen työskentelyyn ja on opetellut pienestä pitäen ratkomaan ongelmia myös itse - siellä treenikentillä siis. Vielä välillä Sebu voi hieman kysellä treeneissä, että "mitä pitäis tehdä" mutta kun sille antaa aikaa ja tilaa ratkoa asioita itsekseen, se yleensä siinä onnistuukin.

Olemme ehkä siitä erikoinen parivaljakko, että me harrastetaan paljon ja kokeillaan kaikenlaista. Pääsääntöisesti harjoittelemme pelastuskoiraksi tulemista Espoon seudun Pelastusalan yhdistyksen Pelastuskoiraosastossa. Yllättävää ehkä on, mutta emme olleet ensimmäinen doggikoirakko, vaan taisimme olla toinen. Tällä hetkellä en tiedä muita doggeja, jotka olisivat mukana tässä toiminnassa. Tavoite on meillä korkealla: Sijoitus väestönsuojeluorganisaatioon sekä toiminta normaaliaikana henkilöetsinnöissä VAPEPAn hälytysryhmässä (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu). Jotta tämä saavutetaan vaatii se omistautumista asiaan. Ei riitä pelkästään koiran kouluttaminen, vaan koiralla tulee olla tarpeeksi myös toiminta- ja yhteistyökykyä, itsenäistä toimintaa sekä avoimuutta. Ohjaajan puolestaan tulee suorittaa mm. Ensiapu-, etsintä- ja viestikurssit sekä omata hyvät suunnistustaidot. Koiralle opetetaan etsintöjä raunioilla, hakua metsässä ja henkilöjälkeä. Luonnollisesti koiran hallittavuus on tärkeä osa koulutusta myö

Vaikka tuo pelastuskoiratoiminta viekin aikamoisen määrän meidän harjoitteluista, olemme myös kokeilleet kaikenlaista muutakin; tottelevaisuukoulutusta tietenkin, agilitya, rallitokoa, jälkeä (verijälki). Meidän harjoitteluja hieman hankaloittaa mm. se että emme pääse mukaan ainakaan Espoon seudulla mihinkään aktiivisiin tokoryhmiin, koska Sebu ei ole palveluskoirarotua... mutta yritetään sitten soveltaa muutoin.

Harrastekoirana tanskandoggi on toki haasteellinen; pitää oppia miten sen saa parhaiten motivoitua eli mikä toimii palkkiona, sen koko on usein haaste ja tasapainoakin pitää harjoittaa että kehon hallinta olisi mahdollisimman hyvin koiralla hanskassa. Mutta hyvä munkki kävi Sebun suhteen. Se omaa luonteen, joka on avoin, utelias, touhukas, energinen ja myös leikkisä. Palkkana toimii erinomaisesti leikki patukan kanssa sekä toisinaan myös ruoka, jos on jotain herkkumössöjä tai juustonaksuja ;) Kotioloissa Sebu on pieni sydämen sulattaja. Se osaa olla hienosti lasten kanssa (mm naapurin lapset haluavat aina tulla rapsuttelemaan, veljen lapset saavat rauhassa touhuta omiaan). Lasten kanssa tosin haaste on se, ettei juoksuleikkeihin Sebua oikein voi päästää mukaan ettei tapahdu täyttä jyräystä. Kotona se pääasiassa lepäilee jos mitään aktiivista ei tapahdu. Vieraat otetaan vastaan innokkaasti hännänheilutuksin joskin suhteellisen kauniisti. Näkee kyllä että “housuissa” on hiukan vaikea pysyä :) Piha on Sebun aluetta, jota se vahtii erityisen mielellään joten ei varmaankaan ole pelkoa, että kovin moni uskaltautuu portista sisäpuolelle ihan noin vain. Nuoresta iästä huolimatta Sebu on kokenut myös ikäviä vieraiden koirien päällekäyntejä. Ikävintä on se, että ne ovat jättäneet myös jälkensä, joita on vaikea korjata.

Sebu on mun toinen tanskandoggi ja ero edelliseen on kuin yöllä ja päivällä. Oma tulkintani on, että Sebu on voimakasluontoinen, mutta pehmeä koira. Se muistaa oppimansa, vaatii tosin aikaa opeteltujen asioiden prosessointiin, muistaa hyvin niin negatiiviset asiat kuin positiivisetkin. Tunnistaa heti, jos ihmiset sitä pelkäävät tai aristavat, suhtautuu ihmisiin avoimesti haluten roisia leikkiä tai rapsutuksia. Meillä on nyt ollut tätä kirjoittaessani kolme vuotta yhteistä taivalta. Nämä kolme vuotta eivät todellakaan ole olleet helppoja vaan tuo rontti on kyllä osannut kokeilla niin hermoja kuin kykyjänikin hallita erilaisia tilanteita. Uskoisin, että myös luonteeltaan Sebu on useita muita rotunsa edustajia itsepintaisempi ja “kovempi luu” purtavaksi. No tuo perustuu nyt vain suppeaan otteeseen siitä mitä olen kuullut, joten mitään tutkimustietoa mulla ei tietenkään ole. Toivon, että meillä on monia vuosia edessä, monia treenihetkiä, monia metsälenkkejä ja aikaa saavuttaa tavoitteemme. Hyvä poika tuosta on kehittynyt ja opettaa mulle hyvin paljon päivittäin.

ylös - top