Alkuperäisteos: När-Var-Hur Hunden som 
              hobby, Swe, 1966
              Suomennos: Mitä-Missä-Milloin KOIRAKIRJA, Otava, 1968
          Tanskandoggi
          Tämä alunperin itämainen rotu, jonka tunnusomaisia piirteitä 
            ovat voima ja elganssi, polveutuu antiikin suurista doggityyppisistä 
            sota-ja metsästyskoirista. Tanskandoggia melkoisesti muistuttavien 
            koirien kuvia on löytynyt jo 4000 vuotta vanhojen egyptiläisten 
            hautojen seinämaalauksista. Helleenit saivat persialaissodissa 
            sotasaaliikseen joitakin suuria doggeja ja toivat ne Euroopan puolelle. 
            Keskiajan alusta lähtien oli suuria doggeja jo koko Keski-Euroopassa. 
            Niitä käytettiin sotakoirina ja suurriistan metsästyksessä, 
            joten niiltä vaadittiin väkevyyttä ja taisteluhalua; 
            mitä vaarallisempia ne olivat; sen parempi. Vielä 1800-luvun 
            lopulla tanskandoggeilta oli pääsy kokonaan kielletty New 
            Yorkin koiranäyttelyihin, niin vaarallisina niitä pidettiin. 
            Tämän vuosisadan alkupuolella tanskandoggi kasvattajat onnistuivat 
            karsimaan siltä kaikki äkäisyyden taipumukset, niin että 
            se nykyään on rauhallinen, arvokas ja ystävällinen. 
            Se on erittäin miellyttävä seurakoira, jonka mahtava 
            koko tuo sille arvonantoa. Kokonsa puolesta se sopii parhaiten maalaistaloihin 
            tai vastaaviin tilaviin asuntoihin.
            Tanskandoggi nimen alkuperästä ei ole tietoa, mutta jo Linnè 
            ja vielä aikaisemmat tutkijat pitivättätä rotua 
            tanskalaisena. Saksa on myös tahtonut omia sen itselleen. Saksassa 
            sen nimenä onkin Deutsche Dogge "saksandoggi". Siellä 
            käytettiin aikaisemmin myös nimeä Ulmindoggi.
            Tanskandoggi kuuluu maailman suurimpiin koiriin, sillä uroksen 
            säkäkorkeus on vähintään 80cm ja nartun vähintään 
            72cm. Se on voimakas ja kaunisrakenteinen sekä ryhdikäs. Pää 
            on pitkänomainen ja hienorakenteinen. Kallo on edestä ja ylhäältä 
            katsoen kapea. Kuono on kulmikas, suunnilleen pääkopan mittainen. 
            Kirsu on suuri, yksivärisillä ja juovikkailla yksilöillä 
            musta. Korvat voidaan typistää pystyiksi ja terväviksi 
            tai ne saavat olla typistämättä, jolloin ne ovat pienet, 
            tyvestään koholla ja kärjistä eteenpäin taittuneet. 
            Kaula on pitkä ja jäntevä, kauniisti kaarella. Selkä 
            on melko lyhyt ja voimakas, rintakehä leveä ja syvä. 
            Häntä on korkealle sijoittunut, keskipitkä ja koira pitää 
            sitä riippuvassa asennossa. Liikkuessaankaan tanskandoggi ei saa 
            nostaa sitä selkälinjaa korkeammalle. Raajat ovat vahvat ja 
            suorat. Karva on lyhyttä, kiiltävää, tiheää 
            ja tiiviisti ruumiinmyötäistä. Väriltään 
            tanskandoggit voivat olla yksivärisen keltaisia tai sinisiä, 
            jolloin niillä tulee olla musta naamio; tiikerijuovaisia, jolloin 
            pohjaväri on vaaleankeltainen tai kellanruskea ja juovat mahdollisimman 
            mustat; "harlekiinikuvioisia", jolloin pohjaväri on valkoinen 
            ja koko ruumiissa on epäsäännöllisiä mustia 
            tai sinimustia merkkejä; laikukkaita, mustavaippaisia tai yksivärisen 
            mustia.